Yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimuksessa on voimakkaasti kyseenalaistettu ihmisten biologiaan perustuva yhteiskunnallinen sukupuoliluokittelu. Pyrkimys ei ole kiistää biologista eroa, mutta on osoitettu kyseenalaiseksi, voiko siitä tehdä yksilöiden yhteiskunnallista roolia, asemaa tai ilmiasua koskevia päätelmiä.

Sex – biologinen sukupuoli
– Biologiset sukupuolitunnusmerkit
– Lisääntymisbiologia
– Ei määrää sitä, millainen yksilö sosiaalisesti on.

Antiikin pythagoralaiset filosofit pitivät maailmaa seuraavien vastakohtien sekoituksena:
rajattu – rajaton
pariton – parillinen
yksi – monta
oikea – vasen
mies – nainen
lepo – liike
suora – kaareva
valoisa – pimeä
hyvä – paha
neliö – soikio.

Miten ymmärrätte luettelon?
Onko siinä jotain yllättävää?

1) Ihminen on luonnon osa.
– Ihmiseen pätevät luonnon lait, ihminen koostuu samoista aineista muun luonnon kanssa.

2) Kaikki tajunnalliset oliot ovat biologisia olentoja.
– Psyykkistä toimintaa ei ole erillään aineesta, ajattelu edellyttää kehittynyttä aivorakennetta.

3) Ihmisen synty ja kehittyminen on seurausta luonnon yleisistä periaatteista ja satunnaisuuksista.
– Ihminen muiden lajien tapaan on kehittynyt evoluutiossa.

Filosofi Lauri Rauhalan mukaan ihmiseen kuuluu kolme toisiaan täydentävää olemuspuolta:

1) Kehollisuus
– Olemassaolo orgaanisena tapahtumisena.
2) Situationaalisuus
– Elämäntilanteisuus, olemassaolo suhteina ympäristöön (sekä fysikaalisesti että sosiaalisesti).
3) Tajunnallisuus
– Tiedostaminen, olemassaolo kokemisen erilaisina laatuina.

Ihmiskäsitys = ihmistä koskevien uskomusten, tietojen ja arvostusten järjestelmä.

Usein lukion oppikirjoissa (mm. kielen vallan, median ja koulutiedon kohdalla) kehotetaan pohtimaan sukupuolirooleja koskevia käsityksiä. Kyseessä on eräs keskeisistä ihmiskäsityksiimme liittyvistä erotteluista eli kategorisoinneista, joilla maailmaan luodaan symbolista järjestystä. Aiheeseen voidaan siirtyä seuraavien tehtävien kautta. 

Sekulaarihumanismia pidetään elämänkatsomustiedolle tyypillisenä taustakatsomuksena, jolla on naturalistinen etiikka. On ehkä perusteltua liittää mukaan myös lyhyt tiivistelmä näiden ihmiskäsityksestä, jota koskevat kysymykset voivat nousta tunnilla esiin.

Jos todetaan eettisten päätelmien mahdollisuus naturalistisen tai biologisen ihmiskuvan perustalta, voi ehkä samalla todeta toisen naturalististen nykyeetikoiden (mm. Peter Singer) mainitseman seikan:

Karl Popper: Olevan kolme tasoa (yritys ratkaista aine–henki-dualismin ongelma)

1) Fysikaaliset prosessit, kappaleet ja tilat (esim. alkuaineet, molekyylit,
orgaaninen elämä)
2) Tietoisuus ja mentaaliset tilat (ajattelu, muisti, myös esim. joidenkin
eläinten tietoisuus)
3) ”Ajatusten sisältöjen maailma” eli ihmisten tekemä ja ylläpitämä kulttuuri
(merkitykset, kieli, teoriat, arvot, taideteokset, perinteet, jne.)

Monismi: todellisuus koostuu yhdestä perusaineksesta.
Dualismi: todellisuus koostuu kahdesta perusaineksesta.
Pluralismi: todellisuus koostuu useista eri perusaineksista.

Idealismi: perimmäinen todellisuus on henkinen, aineeton.
Materialismi: perimmäinen todellisuus on aineellinen.
Solipsismi: todellisuus on vain ihmisen tietoisuudessa.

Ilmiöiden dualistinen luokittelu voi synnyttää normatiivisia (arvolatautuneita) kahtiajakoja:
– Erottelevat käsitteet nähdään poissulkevina (ei toisensa sisällyttävinä): joko–tai-ajattelu.
– Erottelevat käsitteet nähdään vastakkaisina (ei toisiaan edellyttävinä).
– Korkeampi arvo liitetään toiseen käsitteeseen.