Yksi maailmankuvamme perinteisistä dualismeista:
– Luonnolla on tarkoitettu ihmisen ulkopuolista, ”mykkää” ja ”sokeaa” todellisuutta, kulttuurilla henkistä ja tietoista todellisuutta ja ihmisen toimintaa.
– Ihmisen ja Luonnon suhde on nähty subjekti–objekti-dualismina (aktiivinen vs. passiivinen).
– Kulttuuri on käsitetty mm. luonnon muokkaamiseksi ihmisen tarpeita palvelemaan (lat. cultura ’viljely’).
Dualismi on harhaanjohtava:
– Ei ole yhtä ja yhtenäistä ”Kulttuuria” vaan monia (keskenään ristiriitaisiakin) kulttuurimuotoja ja sosiaalisia käytäntöjä.
– Ei ole yhtä ja yhtenäistä ”Luontoa” vaan monia erilaisia orgaanisia prosesseja ja ympäristöjä.
– ”Luonto” ei ole ihmisen ulkopuolella, ihmisessä vaikuttavat sekä kulttuuriset että orgaaniset prosessit (vrt. esim. todellisuuskäsitykset ja emergentti materialismi).
Luonto ja kulttuuri yhdistyvät kaikessa ihmisen toiminnassa ja niiden vuorovaikutuksen muotoja voi pohtia seuraavien kysymysten kautta:
Mitä tarkoitetaan ”ihmisluonnolla”?
Mikä sen suhde on rationaaliseen ajatteluun?
Mitä tarkoitetaan ”luonnon suojelulla”?
Miten subjekti–objekti-dualismi vaikuttaa luontokäsityksiimme?
Mitä tarkoitetaan ”koskemattomalla luonnolla” ja onko sellaista?