1. Vanha aika: puu
Maailma on kuin puu, joka kasvaa ja haarautuu juuresta latvaan luonnonvoimaisena.
– luonto, orgaaninen maailman malli, kosmos, alhaalta ylös, nöyryys luonnon edessä.
2. Keskiaika: malja
Maailma on tulosta Jumalan ylitsevuotavasta rakkaudesta luotujaan kohtaan.
– Jumalan luomus ja lahja, ylhäältä alas, kiitollisuus, alamaisuus.
3. Uusi aika: kaupunki
Ihminen tekee maailmasta hyvin suunnitellun (arkkitehtonisen), symmetrisen kokonaisuuden.
– ihmisen tekemä järjestys, keskiöstä reunoille, suunnitelmallisuus ja selkeys, hallinnan unelma.
4. Postmoderni: rihmasto
Maailma on kuin rihmasto.
– ”epäjärjestynyt järjestys”, kaaos, verkostollisuus, keskiöttömyys, hallitsemattomuus.