Ihmisen, luonnon ja yliluonnollisen hierarkia eri aikakausina:
1. Antiikki
Luonto
jumalat/henget
ihminen
- Luonnonkaikkeus, kosmos tai fysis (luonto) oli myös jumalten yläpuolella. Luonto itse on synnyttänyt myös jumalat. Luonnonlain kaltainen kohtalo hallitsi maailmassa. Jumalat olivat ihmisten kaltaisia, inhimillisiä, mutta voimiltaan ihmistä paljon vahvempia ja taitavampia. Olennaista oli tieto kohtalosta ja luonnon ikuisista totuuksista.
2. Keskiaika
Jumala
ihminen
(luonto)
- Kristinuskon monoteistinen katsomus nosti Jumalan ylimmäksi. Jumala yksin on luonut maailman ja ihmisen siinä omaksi kuvakseen. Ihminen on osittain lihallinen ja sidoksissa luontoon, joka vetää ihmistä alaspäin kohti maallista. Toisaalta ihmisessä on myös yliluonnollinen, ikuinen sielu, joka voi tavoittaa Jumalan ja pelastua. Olennaista on tieto Jumalasta ja tuonpuolisesta.
3. Renessanssi ja uusi aika
(Jumala)
Ihminen
luonto
- Jumala säilyttää osittain asemaansa, mutta heiketen, ihminen ja luonto tulevat esiin ja tutkimuksen kohteiksi. Usko ihmisen voimiin ja kykyihin kasvaa huippuunsa, yhteiskunnat maallistuvat. Olennaista on tieto ihmisestä ja luonnosta tämänpuolisessa maailmassa.
4. 1800–1900-luku ja postmoderni
Pohdintatehtävä: mikä on mielestänne näiden jälkeinen tilanne, nykyeurooppalainen maailmankuva?